Vuosien 1914 ja 1918 välisenä aikana tämä hirvittävä sotatoimi pakotti tuhannet sotilaat taistelemaan vaikeissa olosuhteissa, juoksuhaudoissa suojassa, kärsien kylmästä, taudeista ja kuolemanpelosta. Ranskassa näitä ensimmäisen maailmansodan sotilaita kutsuttiin nimellä ”poilus”.
Löydä sivustoltamme laaja valikoima sotilasvaatteita (taktinen T-paita, sotilastakit, … )
Millaisia varusteita sotilailla oli yllään?
Sodan alussa
sotilas käytti silmiinpistävää univormua, jossa oli punaiset housut ja yksinkertainen képi joka ei suojannut päätä. Hänellä oli mukanaan Lebel-kivääri pistimellä. Vuodesta 1915 lähtien hän käytti New Horizonsin sinistä univormua. Taistelun aikana hän käytti Adrian-kypärää ja kaasunaamaria suojautuakseen kemikaalihöyryiltä. Poilus kantoi mukanaan erittäin raskasta, 35 kiloa painavaa barda -nimistä varustetta, ja hänen oli pidettävä siitä huolta. Kranaatit olivat pian välttämättömiä hyökkäyksissä, lähipuolustuksessa ja partioinnissa. Vain tällä tavoin oli mahdollista tavoittaa juoksuhaudoissa olevat sotilaat, jotka eivät olleet alttiina kivääritulesta. Aluksi
yksinkertaisia ilotulitteita tehtiin tölkeistä tai pulloista sytyttimellä.
Mitkä olivat poilusin aseet?
-
Lebel-kivääri 1886: Ranskan armeija otti käyttöön toukokuussa 1887 ja käytti sitä jalkaväen kiväärinä. Sen
kaliiperi on 8 mm ja kapasiteetti 10 patruunaa (pitkän kantaman ase). - Berthier-muskettikiväärit: esiteltiin vuonna 1892. Siihen mahtuu 3 patruunaa ja sen kaliiperi on 8 mm.
- Revolverimalli 1892: käytettiin vuosina 1892-1962. Piippuun mahtuu 6 patruunaa ja se ampuu 8 mm:n kaliiperilla.
- Chauchat-konekivääri: Amerikkalaisten ja ranskalaisten sotilaiden laajasti käyttämä. Sen lippaaseen mahtuu 20 patruunaa, ja sillä voidaan ampua sekä 8 mm että 7,65 mm
-
St. Etienne Model 1907 Machine Gun: Tämä on Ranskan armeijan raskas konekivääri.
Patruunoiden lukumäärä on 8 mm ja patruunoiden lukumäärä on 25. - Patruunoiden lukumäärä on 8 mm.
- Hotchkiss-konekivääri malli 1914: alkuperämaa on Ranska. Käytettiin jalkaväen konekiväärinä Ranskassa ja useissa muissa maissa. Yhteensopiva 8 mm, 7.92 mm, 7.65 mm ja 7 mm kanssa. Jäykkään lippaan hihnaan mahtuu 24 patruunaa. Sen joustavaan lipasvyöhön mahtuu 250 patruunaa.
Mikä oli poiluksen valitsema ase?
Ase ei ole kevyempi kuin barda. Mutta Lebel-kivääri oli sotilaan erottamaton kumppani juoksuhaudoissa, kuten suojassa, ja varmisti mekaanisesti hänen läsnäolonsa, vaikka hän nukkui, hyökätäkseen hänen kimppuunsa ensimmäisestä varoituksesta. Tunnistamiseksi yöllä jokaisella on oma henkilökohtainen merkintäjärjestelmänsä. Kuinka monta kertaa kranaatin tai mudan rynnäkön alla laitteen piippu on jumiutunut ja luukku jumiutunut, jolloin sen omistaja on ollut äärimmäisen epätoivoinen.
Lebel 1886:n kaltaisella kiväärillä he olivat varmoja tappamaan vihollisen, ja jos näin kävisi, kaikki muistaisivat sen ikuisesti. Se on pikemminkin rauhoittava kuin ratkaiseva ase, sillä sen kollektiivinen tulivoima ei korvaa edes hyvin suunnatun konekiväärin tulivoimaa; se on erittäin tappava ase sekä nopeutensa että tarkkuutensa vuoksi, erityisesti rivissä ammuttaessa. Kesti kauan ennen kuin konekiväärien lähes ehdoton arvo jalkaväen taistelussa ymmärrettiin.
Sittemmin Ranskassa keksittiin konepistooli, joka oli kahden koneen yhdistelmä, arvokas ase, jos mikä erittäin käytännöllinen, sillä se lepäsi laukaistessaan yksinkertaisen metallitangoista tehdyn jalustan päällä. Ampujan lisäksi sen käyttöön tarvittiin
vain tuulettimeen asennettu lippaalla varustettu toimittaja. F.M. vastaa saksalaisten käyttämää kevyttä konekivääriä.
Lebel 1886 kivääri: Poilus-kivääri
Malli 1886 eli Lebel-kivääri otettiin käyttöön Ranskan armeijassa toukokuussa 1887 korvaamaan Mle 1874 rasvakivääri. Sitä käytettiin laajalti jalkaväen kiväärinä ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti ja vähäisemmässä määrin toiseen maailmansotaan asti adjutanttien varustamiseen dekolonisaatiokonfliktien aikana. Lebel-kivääri uudisti käsiaseiden maailmaa, sillä se korvasi ensimmäisenä vanhan mustaruudin savuttomalla nitroselluloosapohjaisella ruudilla. Näiden teknisten edistysaskeleiden ansiosta käsiaseilla voitiin saavuttaa tuohon aikaan nähden erittäin suuria suuliitännäisnopeuksia ja äärimmäisiä ampumaetäisyyksiä.
Lebel-kiväärin historia 1886
1870-luvun lopulla käsiaseiden tutkimuksessa keskityttiin ….toistuvat sovellukset, eli mahdollisuus ladata ase ennalta tietyllä määrällä patruunoita ja ladata se sitten nopeasti uudelleen jokaisen laukauksen välillä laukaisumekanismin avulla. Wienin kadettikoulun ritarikomentaja von Kropatschekin esittämä ratkaisu patruunoiden säilyttämiseen oli piipun alla oleva putkimainen lipas.
Samanaikaisesti, vuonna 1884, Paul Vieille keksi uuden savuttoman ”B”-ruudin (B de Boulanger eli valkoinen, toisin kuin mustaruuti), joka perustui nitroselluloosaan ja jonka tarkoituksena oli korvata tuolloin käytössä ollut mustaruuti. Tämä keksintö oli ratkaiseva läpimurto ammusten valmistustekniikassa. Sen lisäksi, että se teki aseiden käytöstä huomaamattomampaa, se mahdollisti sellaisten aseiden valmistuksen, joiden kaliiperi oli alle 11 mm eli 3 kertaa tehokkaampi kuin mustaruuti. Loppujen lopuksi
tukkeutumisongelma saatiin käytännössä poistettua.
Poilus-kiväärin suunnittelu
Kun kenraali Boulangerista tuli sotaministeri 7. tammikuuta 1886, hän vaati, että hänelle esiteltäisiin 1. toukokuuta mennessä prototyyppi uudesta pienikaliiperisesta toistokivääristä. Toistokiväärikomitea, jonka puheenjohtajana toimi kenraali Tramond, oli vastuussa sen suunnittelusta, ja sen piti siirtyä puolitoista vuotta sitten projektista sarjatuotantoon.
”M”-luodin kehitti everstiluutnantti Nicolas Lebel. Se sai innoituksensa Sveitsin armeijan kapteeni Edward Rubinin vuonna 1882 kehittämistä kupari- tai nikkelihopeavaippaisista luodeista. Eversti Bonnet suunnitteli kaksoistykin kiinnityksen. Eversti Glass ja erityisesti Châteleaun tykkien valvojat Albert Clos ja Louis Verdin vastasivat tykkien yksityiskohtaisesta rakentamisesta ja niiden valmistuksesta. Everstiluutnantti Leber, josta myöhemmin tuli eversti, väitti koko elämänsä ajan, että se oli kollektiivinen luomus, erityisesti eversti Glassin ansiosta. Vuonna 1886 valmistettiin noin 1119 esisarjaa.
Lebel-kiväärin käyttö
Lebel-kivääriä käytettiin Ranskan siirtokunnissa Afrikassa ennen vuotta 1914, ja sitä käytettiin myös joidenkin työläisten lakkojen tukahduttamiseen. Voit lukea siitä 9. toukokuuta ilmestyneestä kuvituksesta. Tämä ensimmäinen operaatio, jonka määräsi juutalainen kuvernööriluutnantti, herätti antisemitistisiä huhuja, joiden mukaan ampuminen oli tilattu kokeeksi.
Lebeleitä käytettiin myös bokserikapinan aikanaKiinassa vuosina 1900-1901. Sen käyttö oli tärkeää Titin taistelussa tuaregeja vastaan, joilla ei ollut pulttilukkokiväärejä. Ensimmäisen maailmansodan aikana lähes kaikki Ranskan jalkaväki oli varustettu sillä, mutta se korvattiin vähitellen Berthier-kivääreillä, joissa oli Mannlicher-tyyppiset lippaat. Jälkimmäisellä oli kaksi muunnelmaa : se tuntee kaksi muunnelmaa malli 1907-1915 kivääri 3 patruunan lipas, massatuotettu vuodesta 1916, sekä malli 1916 kivääri 5 patruunan lipas, joka otettiin tuotantoon melko myöhään vuonna 1918.
Ja vaikka Lebel-kivääri varusti edelleen suurinta osaa Ranskan jalkaväestä ensimmäisen maailmansodan aikana, mallia 1907-1915 käyttivät kolonialistijoukot, ulkomaiset joukot ja tietyt liittoutuneiden joukot (venäläiset legioonalaiset). Lisäksi Lebel-kiväärin kunnostusta jatkettiin Manufacture d’Armes de Tulle -yrityksessä toukokuuhun 1920 asti. Jälkimmäinen jatkoi Lebel-kiväärien korjaamista ja muokkaamista vuoteen 1937 asti. On kiistatonta, että Lebel-kivääristä tuli ranskalaisen jalkaväen symboliase ensimmäisen maailmansodan aikana (1914-18).
Seitistä on tullut symboli, mutta sairaala- ja apuasematilastot osoittavat, että pistimestä 1886 ja 1886-1915 ei ollut juurikaan hyötyä. Itse asiassa jotkut asiantuntijat arvioivat, että 1 prosenttia ensimmäisen maailmansodan uhreista aiheutui särmikkäistä aseista ja 0,3 prosenttia pistimistä, mikä on isku Rosalien kuuluisalle myytille.
Mikä on bajonetti?
Bajonetti eli rosalia on valkoinen ase, joka on suunniteltu sovitettavaksi kiväärin tai vastaavan aseen piippuun lähitaistelua varten lonkeroksi. Tämä teki pistoolin monikäyttöiseksi aseeksi ja myöhemmin pistoolin ja rynnäkköaseen sekoitukseksi. Siitä tuli suosittu länsimaisissa armeijoissa 1700-luvulta lähtien, ja se korvasi vähitellen vanhentuneet keihäät ja halberdit.
Kuka keksi pistimen?
Bajonetin alkuperän katsotaan juontuvan Bayonnen pieraaneista, jotka kapinoivat 1660-luvulla ja ripustivat metsästysveitsensä kävelykeppiensä päähän, kun ammukset loppuivat kesken.
Kuningas Ludvig XIV:n sotaministeri katsoi sen keksineen Sébastien Le Prestre vuonna 1687.
Missä bajonetti keksittiin?
Sana ”bajonetti” on saanut nimensä kaupungista, jossa se keksittiin, Bayonnessa. Sen alkuperä juontaa juurensa sattumanvaraisesta tapahtumasta. Ranskan maaseutua 1600-luvun puolivälissä riehuneiden satunnaisten konfliktien aikana Bayonnen talonpojilta loppuivat ruuti ja ammukset. He työnsivät pitkät metsästysveitset muskettien piippuihin tehdäkseen improvisoituja keihäitä
Mikä on
Lebelin bajonetti 
;1886?
Lebelin bajonettimiekka on mallia 1886. Tämä malli on suunniteltu erityisesti häntä varten. Sitä kutsuttiin usein nimellä ”Rosalie”, ja sen ikuisti Theodore Botrel.
Neliönmuotoinen terä on valmistettu kiillotetusta teräksestä, ja sen pituus on 52 cm ja se on ristin muotoinen. Kahvat valmistettiin aluksi nikkelihopeasta, ja lokakuussa 1914, sodan syttyessä, tulivat halvemmat messinkikahvat, ja helmikuussa 1917 myös viimeiset mallit valurautakahvoista, jotka olivat yksinkertaisia, nopeita ja halpoja valaa. Sitä pitää paikoillaan sokka ja siinä on tuppi, joka voi sitoa aseen ja katkaista vihollisen pistimen. Sen kokonaispituus on 65,5 cm ja se painaa 475 grammaa, johon on lisättävä tuppi, joka koostuu 200 grammaa teräslevypronssista.
Ketä pistettiin pistimellä ensimmäisen maailmansodan aikana?
Ketä pistettiin pistimellä ensimmäisen maailmansodan aikana?
Helmikuussa 1916 Kapteeni de Gaullen ensimmäinen armeija lähetettiin Verduniin. Kun Douaumont murhattiin 2. maaliskuuta 1916, hänen komppaniansa tuhoutui lähes täysin. De Gaullea puukotettiin pistimellä reiteen, hänet kaasutettiin kuoliaaksi ja jätettiin taistelukentälle.
Mistä sana ”poilu” tulee?
Yksi suosituksi tulleeksi versioksi merkityksestä kerrotaan, että lempinimi sai alkunsa suuren sodan aikana sotilaiden elämänolosuhteiden vuoksi juoksuhaudoissa. He kasvattavat parran ja karvat, ja he kaikki näyttävät takapuolelta karvaisilta. Tämä versio sai perustan vain sodan alkuvaiheessa, sillä kaasunaamarit katkaisivat sotilaiden viikset ja sotilassäännöt heti kaasun päästyä ulos. Sodasta ja rintamasta raportoivat sanomalehdet olivat suoraan yhteydessä sensuuriin ja armeijaan, eivätkä käyttäneet lempinimeä. Lisäksi
sanomalehti- ja postikorttikuvittajat olivat toimijoita tai parhaimmillaan lisenssinhaltijoita, joita ei koskenut rintamavaatimus, ja rintamalle otetut kuvat olivat kiellettyjä.
