Syyskuun 20. päivänä 1999 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle antamassaan vuosikertomuksessa pääsihteeri ehdotti varovaista lähestymistapaa maailmanlaajuiseen turvallisuuteen ja sotilaalliseen väliintuloon. Kofi Annan huomautti, että Naton operaatiot Serbiassa ja Kosovossa olisivat virstanpylväs, joka ei niinkään merkitsisi ratkaisevaa vaihetta humanitaarisessa väliintulossa, vaan pikemminkin korostaisi voimankäytön riskejä yhtenäisyyden ja kansainvälisen legitimiteetin puuttuessa. Yleiskokouksen yleiskeskustelu vahvisti näkemyserot näissä kysymyksissä. Sen lisäksi, että suvereniteetin ja väliintulon parin ymmärtämisessä vallitsee ideologisia vastakkainasetteluja, sotilaallisesta väliintulosta käytävän keskustelun ytimessä on kaksi keskeistä kysymystä. Ensimmäinen koskee Ruandan, Kosovon ja Itä-Timorin, Tšetšenian ja Kongon demokraattisen tasavallan kaltaisten tragedioiden yhteydessä toteutettujen toimien luonnetta ja kyseenalaistaa mahdollisuuden ratkaista nämä konfliktit ulkoisen intervention avulla. Toinen kysymys liittyy päätöksentekopuitteisiin ja tällaisten toimien oikeutukseen. Molemmat liittyvät läheisesti konfliktianalyysin kehitykseen.
Pistäydy myymälässämme ostamassa sotilastuotteita (armeijan vyö, selviytymiseen tarkoitettu aurinkolaturi,
Onko sotilaallinen interventio uudelleen keksitty sota?
Sota on alkuperäisen kysymyksen mukaan eri kuin sotilaallinen interventio. Kysymyksessä kysytään, mikä erottaa sotilaallisen intervention sodan tai aseellisen konfliktin ideasta, olipa kyseessä humanitaarinen interventio tai ei. Kysymyksen mukaan eri sanaston käyttäminen tarkoittaa itse asiassa sitä, että länsimaat eivät enää käy sotaa.
Joidenkin mielestä länsimaiden hallitukset eivät ole toisen maailmansodan päättymisen jälkeen kutsuneet sotilaallisia toimia sodaksi, olipa kyse sitten siirtomaiden siirtomaiden purkamisesta tai voimankäytön sodista, joihin liittyy retkikuntajoukkojen lähettäminen muihin maihin. Tämä saa monet miettimään, pidetäänkö tätä edelleen sotana, mutta eri sanoin, vai onko kyseessä uudenlainen sota, vaikkakin samankaltainen kuin aiempi.
Kanna joka päivä sotilaallista kaulakorua. Ja olipa kyseessä sitten metsästysvarusteet, fatigues,
Mitä eroa on sodalla ja sotilaallisella väliintulolla?
Sotilaalliselle väliintulolle ei ole olemassa kiistatonta määritelmää, mutta yleisesti ottaen ”väliintulon” ja ”sodan” välillä on ero. Kun sanomme ”väliintulo”, kyseessä on voimankäyttö ja asevoimien käyttö, mutta samalla se ei ole sota. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 ja 7 artiklan lisäksi 2 ja 4 artikla tekevät sodasta laittoman. Ehdot ovat niin tiukat, että sota on parasta kieltää silloin, kun se on käynnissä.
”sodan” määritelmä hyvin tiukassa merkityksessä oikeuttaa intervention sodan yhteydessä, viitaten takaisin perinteiseen määritelmään, kun taas nykyinen interventio ei ole sota valtioita vastaan. Valtioiden väliset sodat eivät ole vain valtioiden välisiä sotia, vaan hallitusten välisiä sotia. Afganistanin tapauksessa tätä argumenttia on noudatettava, koska jos tunnustetaan vain sotaa edeltävä Afganistan, konflikti laittoman Taleban-hallinnon kanssa on konflikti Afganistanin valtion kanssa. Interventioiden yhteydessä tämä ”hallinnon” käsite johtaa siihen, että nykyisten viranomaisten valtiollinen luonne kielletään. Libyan yhteydessä siirtymävaiheen neuvosto tunnustetaan Libyan hallitukseksi, ja Gaddafia vastaan taisteleminen on Gaddafin hallituksen kanssa taistelemista laillista Libyan hallitusta vastaan.
Onko interventio sallittua?
Kansainväliselle yhteisölle on huolestuttavaa, kun aseellinen konflikti aiheuttaa suuria määriä kuolonuhreja yhdessä tai useammassa maassa.
Yksi sen keskeisimmistä huolenaiheista oli Saako puuttua asiaan? Ulkopuolisen näkökulmasta voisi kysyä miksi esittää tämä kysymys? Ihmisoikeuksia on loukattu, tuhansia ihmisiä on tapettu… mennään! Mutta se ei ole niin yksinkertaista. Maan tärkein ominaisuus on se, että se on suvereeni valtio. ”Itsemääräämisoikeus” tarkoittaa, että valtion ei tarvitse alistua millekään muulle viranomaiselle kuin itselleen. Se hallitsee sitä, mitä sen alueella tapahtuu, ei kukaan muu. Kansallinen suvereniteetti edellyttää puuttumattomuuden periaatetta.
Etukoskemattomuuden periaate on universaali. Se on kirjattu myös Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaan, asiakirjaan, jossa vahvistetaan kansainvälisten suhteiden perusperiaatteet. Artiklassa 2.4 todetaan ”Järjestön jäsenet pidättäytyvät kansainvälisissä suhteissaan voimankäytöllä uhkaamisesta tai sen käytöstä […]”. Partikkeli 2.7 todetaan ”Tämä peruskirja ei anna Yhdistyneille Kansakunnille oikeutta puuttua asioihin, jotka kuuluvat olennaisesti minkään valtion sisäiseen toimivaltaan […]”.
Siten puuttuminen jännitys- tai konfliktialueisiin ei ole aina itsestään selvää valtioiden suvereniteetin ja puuttumattomuusperiaatteen vuoksi.
Väliintulevan järjestön tai valtion on vedottava riittäviin perusteisiin perustellakseen väliintulon.
Millä perusteilla sotilaallinen väliintulo voitaisiin perustella?
Yhdistyneiden kansakuntien mukaan sotilaallinen tai humanitaarinen väliintulo on siis mahdollinen viimeinen keino konfliktitilanteessa. On kuitenkin olemassa poikkeuksia, jotka voivat oikeuttaa puuttumattomuusperiaatteen noudattamatta jättämisen. Näin ollen väliintulo voi olla hyväksyttävää, jos se toteutetaan seuraavista syistä.
- Ensiksi, jos yksi maa pyytää toista maata puuttumaan sen asioihin, väliintulo on hyväksyttävää.
- Jossain maassa havaittu tilanne muodostaa uhan maailmanrauhalle tai kansainväliselle turvallisuudelle.
- Tässä humanitaarinen kriisi raivoaa luonnonkatastrofien tai aseellisten konfliktien, törkeiden ihmisoikeusloukkausten vuoksi.
- Kansojen suojelun puute rikosten ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhan aikana.
Kun jokin näistä tilanteista havaitaan, on hyväksyttävää, että toimijat (valtiot, YK, Nato, kansalaisjärjestöt) pyytävät interventiota. Usein vedotaan kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen (IHL) ja ihmisoikeuksien suojeluun. Kun syynä on kuitenkin uhka maailmanrauhalle, YK:n turvallisuusneuvosto on ainoa viranomainen, joka voi päättää, onko väliintulo hyväksyttävää. Kaikissa tapauksissa on siis suotavaa saada tämän viranomaisen tuki, ennen kuin puututaan toisen maan asioihin (ellei kyseinen maa sitä pyydä).
Onko väliintulo velvollisuus?
On sanottu, että kun siviilit ovat vaarassa, meillä ei ole ainoastaan oikeus puuttua tilanteeseen, vaan meillä on myös velvollisuus puuttua siihen. Sitten puhutaan humanitaarisesta avusta, joka sallii tietynasteisen humanitaarisen väliintulon. Tämä tarkoittaa humanitaarisen kriisin (luonnonkatastrofien tai aseellisten konfliktien, kansanmurhan tai sotarikosten jne. vuoksi) kohteeksi joutuneiden ihmisten auttamista. Vuonna 2001 interventioita ja valtiollista suvereniteettia käsittelevän kansainvälisen toimikunnan raportissa esiteltiin uusi käsite: suojeluvastuu. Tämä ajatus herätettiin uudelleen henkiin Yhdistyneiden Kansakuntien huippukokouksessa vuonna 2005, jossa valtioiden päämiehet tekivät selväksi, että heidän on otettava vastuu väestönsä suojelusta aseellisten konfliktien aikana. Mikä tarkoittaa :
- Kullakin maalla on velvollisuus suojella kansalaisiaan,
- Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus auttaa maita tekemään niin,
- jos maa ei tee niin, kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus suojella väestöä.
Valtion suvereniteetti edustaa paitsi oikeuksia, myös velvollisuuksia, ja jos valtio epäonnistuu tässä, kansainvälisen yhteisön on kannettava taakka. Todellisuudessa kuitenkin vain harvat hallitukset ottavat poliittisia, taloudellisia tai jopa inhimillisiä riskejä puuttuakseen toisen maan asioihin väestön auttamiseksi. Toiseen maahan kohdistuvan humanitaarisen intervention aikana apua antavan maan motiivina ovat usein muut intressit (oman vallan puolustaminen, tekosyyt puuttua kyseisen maan asioihin, kansainvälinen näkyvyys jne.)
.
Milloin interventionismi syntyy?
Etukäteen Vienan kongressi vuonna 1815, ja ennen Napoleonin sotia ei ollut intervention käsitettä, vaan ainoastaan valtioiden välisten sotien järjestelmässä, jossa kaksi monarkkia riitelivät alueellisista kysymyksistä, mikä yleensä johti yhden maan alueen osan liittämiseen toisen maan hallintaan. Ennen Wienin kongressia tätä liittämissotaa pidettiin suhteellisen normaalina tapahtumana valtiosuhteissa, ja sitä pidettiin jopa konfliktinratkaisumekanismina resurssien jakamisessa. ”Alueiden valloituksen” periaate toi uudelleen esiin mahdollisuuden rakentaa valtakuntia Euroopan mittakaavassa. Vapaussodan jälkeen Napoleon valloitti osia Euroopasta rakentaakseen eurooppalaisen imperiumin eurooppalaisen järjestyksen kustannuksella. Wienin kongressissa liittämisen ja väliintulon periaatteet menettivät oikeutuksensa. Kansakunnat voivat käyttää voimaa, mutta on vältettävä sotia, jotka päättyivät liittämiseen, kuten 1700-luvulla.
Kuka esitteli interventionismin?
1900-luvulla ajatus interventiosta tuli käsitteeksi Euroopassa. Interventioita on toteutettu vuodesta 1815 lähtien, ja niitä toteutetaan edelleen. Monet nykyisin vallitsevat piirteet ovat läsnä myös tuolloin toteutetuissa interventioissa, kuten se, että interventio on perusteltava hyvillä aikomuksilla, jotka ylittävät yksilölliset tai kansalliset edut. Syynä tämän käsitteen syntyyn oli estää Napoleonin tai jonkin muun voimakkaan imperiumin muodostuminen Eurooppaan, jotta suojella valtioiden välistä järjestelmää, jota monet Euroopan valtiot pitivät olennaisena vapautensa kannalta. Järjestelmää pidettiin ainoana suojelijana mahdollista tyrannia vastaan, joka voisi kukistaa kaikki Euroopan valtiot.
Interventioperiaate kyseenalaistettiin
1800-luvulla neljä eurooppalaista suurvaltaa (Itävalta-Unkarin keisarikunta, Ranska, Iso-Britannia ja Preussi) ja Venäjä liittyivät yhteen muodostaakseen Pyhän liiton. Ne sopivat periaatteista, joiden tulisi ohjata puuttumista muihin maihin, nimittäin siitä, että maan tulisi puuttua kolmanteen maahan, jos sen edut ylittävät tyypilliset kansalliset edut (esimerkiksi kansannousun tukeminen, jos se katsoo sen oikeutetuksi). Britannialaiset olivat lopulta eri mieltä tämäntyyppisestä interventiosta ja pitivät liberaalimpia ajatuksia suvereniteetista parempana. Itävallan ja Unkarin keisarikunnan mukaan puuttumista absoluuttisen monarkin tukemiseen ei pidetty puuttumisena. Intervention periaate on erittäin kiistanalainen. Wienin kongressin mukaan sen katsotaan suojelevan valtioiden välistä järjestelmää, mutta kun tietty valtio puuttuu asiaan, yleisö vastustaa sitä ja yrittää sanoa, että sen suvereniteetti määriteltiin uudelleen.
Mitkä ovat armeijan tehtävät?
Turvallisuuden ja konfliktien käsitteet kehittyvät jatkuvasti globalisaation aikakaudella. Tämä havainto edellyttää strategista muutosta kansallisten ja kansainvälisten puolustusresurssiemme käytössä. Nykyiset kansalliset puolustus- ja turvallisuusstrategiat määritellään viiden keskeisen strategisen tehtävän kautta: havaitseminen ja ennakointi, ennaltaehkäisy, pelote, suojelu ja väliintulo.
Puolustusministeriön tehtävänä on näin ollen varmistaa alueen, väestön ja Ranskan etujen suojelu. Se palvelee myös muita tehtäviä kansainvälisten (Nato) tai alueellisten (Euroopan puolustus) sopimusten ja sopimusten puitteissa. Näiden säädösten lisäksi liittovaltion puolustusministeriö osallistuu myös julkisoikeudellisiin säädöksiin. Sen henkilöstö- ja materiaaliresurssit tukevat tai toteuttavat muiden ministeriöiden ja virastojen työtä jokapäiväisessä elämässä tai kansallisissa ja kansainvälisissä hätätilanteissa.
Sotilaat huolehtivat Ranskan kansalaisten suojelusta kahdella pääoperaatiolla :
- OPEX (ulkoinen operaatio) : Ranskan kansainvälisten etujen suojelu ulkomailla operaation Barkhane avulla Sahelissa tai operaation Chammal avulla Syyriassa ja Irakissa.
- OPINT (sisäinen operaatio) : Operaatio Sentinelle, jolla suojellaan Ranskan kansalaisia terroriuhkilta (2015) : Operaatio Resilienssi, jolla autetaan COVID19:n uhreja (2020).
Mitä ovat
ulkoiset
operaatiot?
Aseistusvoimien ministeriön perinteisen määritelmän mukaan ulkoinen operaatio on ” Ranskan armeijan suorittama interventio Ranskan alueen ulkopuolella”. OPEX:n luokittelu perustuu asevoimaministerin määräykseen ja maantieteellisten alueiden ja asiaankuuluvien ajanjaksojen nimeämiseen avoimiksi taistelupaikoiksi. OPEX eroaa Afrikassa sijaitsevista tukikohdista tai merelle sijoitetuista joukoista, jotka ovat osa puolustussopimuksia.
Missä OPEX-operaatiot tapahtuvat?
OPEX tapahtuu osana :
- ’YK:n puitteissa:
Norsunluurannikko (Onuci), Liberia (Minufil), Kongon demokraattinen tasavalta (Monusco), Libanon (operaatio Daman, joka toteutetaan osana UNIFILiä), Länsi-Sahara (Minurso) - Euroopan unionin taholta: Kongon demokraattisen tasavallan turvallisuusuudistuksen toteuttamiseksi toteutetun Euroopan unionin turvallisuusapuoperaation (EUSEC) toimeksianto päättyi kesäkuussa 2016. Operaatio Atalanta (2008), jonka tarkoituksena oli torjua meripiratismia Afrikan sarvessa.
- Monikansallisilta joukoilta, kuten monikansallisilta tarkkailijajoukoilta (MFO) Siinailla.
- Ja kansallisissa puitteissa (suojeluryhmä nousi yksityisen ranskalaisen varustamon tonnikalanpyyntialukseen).
Sotilaan rooli OPEXin aikana
Merentakaisilla alueilla sotilashenkilöstö voi puuttua asiaan evakuoidakseen ranskalaisia tai liittolaismaiden kansalaisia, vakauttaakseen vaarallisia alueita tukeakseen siviilejä ja tukeakseen laillisia hallituksia kansainvälisten sopimusten mukaisesti. OPEX on sitoutunut suojelemaan Ranskan etuja riippumatta siitä, minkä tyyppisestä operaatiosta on kyse (yksittäinen, eurooppalainen tai maailmanlaajuinen). OPEXin tehtävät voivat viedä sinut :
- Tule mukaan taisteluun
- Suorita tehtäviä vaarallisilla tai vihamielisillä alueilla
- Auta hädänalaisia ihmisiä
- Jaa ruokaa konfliktien koettelemissa kylissä
./li>
Tämä on myös tilaisuus tavata ja auttaa paikallisia. Jotta heidät hyväksyttäisiin parhaalla mahdollisella tavalla, sotilashenkilöstön käyttäytymisen on oltava esimerkillistä ja kunnioittava heidän tapojaan.
OPEXiin lähtemisen edut
OPEXiin lähtemiseen liittyy erityisiä etuja, erityisesti :
- erityisavustus ulkomailla tapahtuvien vaikeuksien varalta. Se maksetaan sotilashenkilöstölle heidän lähtiessään ulkoisiin operaatioihin (ISSE).
- Käytössäsi harkitaan myös jatkokehitystä armeijassa.
Miten paljon OPEX:ssä tienaa ja kuinka kauan ulkoinen operaatio kestää?
Cour des Comptesin marraskuussa 2016 julkaiseman raportin mukaan ulkomaanedustuksen (ISSE) korvaus vuonna 2015 oli 291,3 miljoonaa, ja siihen osallistui 8 160 työntekijää. ISSE:n keskimääräiset vuotuiset kustannukset ovat 35 000 euroa sotilasta kohti.
Merentakaiset operaatiot kestävät yleensä neljä kuukautta.
Mitkä ovat meneillään olevat tai hiljattain päättyneet OPEX-menot?
Joitakin OPEX-menoja on meneillään tai ne on saatu hiljattain päätökseen. Niihin kuuluvat armeija, merivoimat, ilmavoimat ja avaruusjoukot.
- Operaatio Barkhane: käynnistettiin 1. elokuuta 2014 yhteistyössä G5 Sahelin (Burkina Faso, Mali, Mauritania, Niger ja Tšad) kanssa, ja sen tarkoituksena on auttaa Sahelin maita niiden taistelussa aseellisia terroristiryhmiä vastaan
- Operaatio Chammal: Käynnistettiin 19. syyskuuta 2014 yhteistyössä alueen liittolaisten kanssa ilmatuen antamiseksi Irakin joukoille taistelussa itseään terroristiryhmäksi julistautunutta Daech-ryhmää vastaan.
- Operaatio Daman: Vuodesta 1978 alkaen Ranska on osallistunut UNIFILin tukemiseen Libanonissa osana Daman-operaatiota. Sen sotilaat ovat pääosin aseistettuja Force Commander Reserves (FCR) -joukkojen komentajareserviläisiä.
- Mission Lynx : Vuonna 2017 käynnistetyn operaation tavoitteena on rauhoittaa Keski- ja Itä-Euroopan liittolaisia, jotka tuntevat itsensä uhatuiksi Naton kasvavan läsnäolon vuoksi.
-
Mission Aigle: Maaliskuussa 2022 Ranskan armeija sijoitti joukkoja Romanian Mihail Kogălniceanun tukikohtaan. Tavoitteena on
vahvistaa Naton pelotetta ja puolustusasemaa Venäjän hyökkäyssotaa vastaan Euroopan itäisellä sivustalla ja Ukrainassa.
Miksi Ranskan armeija puuttuu ulkomailla?
Jos Ranskassa syttyy sota, on järkevää, että asevoimat taistelevat, koska niiden on suoraan puolustettava Ranskan turvallisuutta. Ulkomailla tilanne on hieman erilainen.
Auttaakseen muita maita
Mali kääntyi Ranskan puoleen saadakseen apua terroristeja vastaan, koska Ranskan armeijalla oli enemmän kalustoa ja kokemusta. Paikan päällä
ranskalaiset sotilaat yrittivät kukistaa vihollisensa, mutta he olivat myös opettamassa malilaisille sotilaille, kuinka nousta takaisin ylös.
Puolustaakseen Ranskan etuja
Sotilaiden lähettäminen ulkomaille on kallista, siten jos Ranska näkee kiinnostusta, se tekee sen. Se tiesi, että terroristiryhmä uhkasi Ranskaa, joten se osallistui operaatioihin Islamilaista valtiota vastaan Irakissa ja Syyriassa.
Tietääkseen erityisroolia YK:ssa
Tämän lisäksi Ranskalla on hyvin erityinen asema, kun on kyse velvoitteiden täyttämisestä. Se on nimittäin YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, joka vastaa rauhan ylläpitämisestä maailmassa. Vain viisi on pysyviä jäseniä! Tämä tarkoittaa sitä, että tiettyjä päätöksiä tehtäessä Ranskalla on enemmän valtaa kuin muilla mailla, mikä antaa sille tunteen siitä, että sillä on sananvaltaa globaaleissa kysymyksissä.
Älkää epäröikö vierailla Military Surplus -verkkokaupassamme tehdäksenne ostoksenne
