Vuodesta 1963 tähän päivään on toteutettu yli 130 ulkoista operaatiota, joihin on osallistunut sotilashenkilöstöä kaikista armeijoista, joukko-osastoista ja yksiköistä: armeija, laivasto, ilmavoimat, yhteiset haarat ja yksiköt niiden beret bleu blanc rouge kanssa. Näistä jotkut ovat tunnetumpia kuin toiset.
Sotilasoperaatiot ovat asevoimien tietyllä alueella toteuttamia interventioita, joiden tarkoituksena on varmistaa väestön rauha ja turvallisuus. Ranskalainen sotilasjargoni, kuten kuuluisa sotilaallinen khaki t-paita, on vuosikymmenien ajan osallistunut lähinnä terrorismin vastaiseen taisteluun eri puolilla maailmaa ulkoisten sotilasoperaatioiden eli OPEX-operaatioiden kautta. Kullekin OPEX:lle annetaan nimi toiminnan sijainnin ja tyypin mukaan.
Sotilasoperaatio Harmattan
Operaatio Harmattan koski Ranskan osallistumista vuoden 2011 sotilaalliseen väliintuloon Libyassa. Se nimettiin Harmattanin mukaan, joka on kuuma ja kuiva tuuli, joka puhaltaa Saharan yllä pääasiassa marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana. Lentokieltoaluetta ehdotettiin Libyan sisällissodan aikana Muammar Gaddafille uskollisten hallituksen joukkojen estämiseksi.
Operaatio hallitsee ilmaiskuja Gaddafin vastaisia joukkoja vastaan. Useat maat valmistautuivat välittömiin sotilaallisiin toimiin Pariisissa 19. maaliskuuta 2011 pidetyssä konferenssissa. Ranskalaiset Dassault Rafale -monitoimihävittäjät aloittivat tiedustelulennot 19. maaliskuuta. Ne hyökkäsivät ensimmäisinä liittouman jäseninä Libyan joukkoja vastaan ja tuhosivat neljä panssarivaunua.
19. maaliskuuta 2011 Naton johtama monivaltioinen liittouma aloitti sotilaallisen väliintulon Libyassa pannakseen täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 vastauksena Libyan ensimmäisen sisällissodan tapahtumiin. YK:n turvallisuusneuvoston tarkoituksena oli kymmenen puolesta ja viiden tyhjää äänin saada aikaan välitön tulitauko Libyaan, mukaan lukien siviileihin kohdistuvien nykyisten hyökkäysten lopettaminen.
Hänen mukaansa operaatiot voivat olla rikoksia ihmisyyttä
vastaan. Tämän vuoksi turvallisuusneuvosto määrää lentokiellon kaikille lennoille valtion ilmatilassa. Se tiukentaa Gaddafin hallinnon ja sen tukijoiden vastaisia pakotteita.
Kuka on mukana tässä operaatiossa
Vihreällä on sinisellä ne valtiot, jotka ovat mukana toteuttamassa lentokieltoaluetta Libyan yllä. Yhdysvaltain ja Britannian merivoimat ovat ampuneet yli 110 Tomahawk-risteilyohjusta. Samalla kunRanskan ilmavoimat, Britannian kuninkaalliset ilmavoimat ja Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat tekivät lento-operaatioita Libyan yli ja liittouman joukkojen merisaartoon.
Ranskan suihkukoneet tekivät ilmaiskuja Libyan armeijan panssarivaunuja ja ajoneuvoja vastaan. Interventiossa ei käytetty ulkomaisia maajoukkoja.
Libyan hallituksen vastaus tähän kampanjaan oli täysin tehoton, sillä Gaddafin joukot eivät onnistuneet ampumaan alas yhtään Naton lentokonetta.
Vaikka valtiolla oli 30 raskasta SAM-patteria, 17 keskiraskasta SAM-patteria ja 55 kevyttä SAM-patteria. koalition jäsenten väliintulojen viralliset nimet ovat Ranskan osalta operaatio Harmattan, Yhdistyneen kuningaskunnan osalta operaatio Ellamy, Kanadan osallistumisen osalta operaatio Mobile ja Yhdysvaltojen osalta operaatio Odyssey Dawn.
Italia vastusti aluksi väliintuloa, mutta tarjoutui sitten osallistumaan operaatioihin sillä ehdolla, ettäNATO ottaa johtoaseman yksittäisten maiden, erityisesti Ranskan, sijasta.
Kun tämä ehto sittemmin täyttyi, Italia jakoi tukikohtansa ja tiedustelutietonsa liittoutuneiden kanssa.
Konfliktin päättyminen
Ensimmäinen liittouma oli intervention alussa.
jonka muodostivat Belgia, Kanada, Tanska, Ranska, Italia, Norja, Qatar, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, kasvoi yhdeksäntoista valtioon. Uudet valtiot lähinnä valvovat lentokieltoaluetta ja merisaartoa tai antavat sotilaallista logistista apua.
Aluksi ponnistuksia johtivat pitkälti Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta, ja johto jaettiin Yhdysvaltojen kanssa. Nato takasiaseidenvientikiellon valvonnan 23. maaliskuuta nimellä Operaatio Suojeleva yhtenäisyys. Yritys yhdistää ilmakampanjan sotilaallinen johto epäonnistui aluksi Ranskan, Saksan ja Turkin hallitusten vastalauseisiin.
24. maaliskuuta Nato sopi ottavansa lentokieltoalueen valvonnan haltuunsa, kun taas kohteena olevien maayksiköiden johto säilyi liittouman joukkojen käsissä. Siirto tapahtui 31. maaliskuuta 2011 klo 06:00 UTC (08:00 paikallista aikaa). Nato on suorittanut 26 500 lento-operaatiota sen jälkeen, kun se aloitti tehtävänsä Libyassa 31. maaliskuuta 2011.
Taistelut Libyassa päättyivät lokakuun lopulla Muammar Gaddafin salamurhan jälkeen. Nato ilmoitti, että selopettaa operaationsa Libyan yllä 31. lokakuuta 2011. Libyan uusi hallitus on pyytänyt Naton operaation jatkamista vuoden loppuun saakka.
Sotilasoperaatio Barkhane
Ranska ilmoitti torstaina peruuttavansa sotilasoperaationsa Malissa, operaatio Barkhanen, yhdeksän vuotta kestäneen taistelunsa jihadisteja vastaan alueella.
Ranska perusti Malin viranomaisten pyynnöstä tammikuussa 2013 operaation syrjäyttääkseen islamistit, jotka pitivät hallussaan suurta osaa maan pohjoisosasta.
Puoli operaation Barkhaneen tällä hetkellä määrätyistä 4 500 ranskalaisesta sotilaasta asui Malissa. Nämä sotilaat ovat kuitenkin pian poissa maasta jouduttuaan Malin uuden sotilasjohdon painostuksen kohteeksi. Jälkimmäinen kaappasi vallan vallankaappauksen yhteydessä vuonna 2020.
Valtaavan juntan moninkertaiset esteet tarkoittavat, että olosuhteet eivät enää ole oikeat tehokkaalle toiminnalle Malissa, lukee Ranskan ja sen afrikkalaisten ja eurooppalaisten liittolaisten allekirjoittamassajärjestössä.
”Emme voi jatkaa sotilaallista toimintaa sellaisten de facto -viranomaisten rinnalla, joiden strategiaa ja piilotettuja tavoitteita emme jaa”, Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi lehdistötilaisuudessa, jossa ilmoitettiinjoukkojen vetämisestä.
Sahelin kasvavien ranskalaisvastaisten tunteiden keskellä ja Ranskan Malin-suurlähettilään karkottamisen jälkeen tammikuussa Pariisi ilmoitti hiljattain, että se halusi luottaa yhä enemmän Takuba Task Forceen,eurooppalaiseen sotilasyksikköön, Ranskan armeijan tueksi.
Operaatio Barkhanen edistyminen Malissa
Hallituksen pyynnöstäHallituksenMalian, Ranska käynnisti 11. tammikuuta 2013 operaatio Servalin estääkseen jihadistien ja tuaregikapinallisten saattueen etenemisen kohti pääkaupunkia Bamakoa.
Seuraavana vuonna Ranska käynnisti operaatio Barkhanen, josta tuli pisimpään jatkunut Ranskan sotilasoperaatio ulkomailla Algerian sodan päättymisen jälkeen. Siihen kuului jopa 5 500sotilasta, jotka oli sijoitettu Maliin, Nigeriin ja Tšadiin yhteistyössä viiden Sahelin ja Saharan alueen maan kanssa.
Joulukuussa 2012 julkaistujen Ranskan puolustusministeriön tietojen mukaan operaatio Barkhanellaon kolme sotilastukikohtaa Pohjois-Malissa. Tärkein niistä sijaitsee Gaossa, ja siellä on taisteluhelikoptereita, joukkoja ja raskaasti panssaroituja ajoneuvoja.
Gaossa sijaitsee pääosa Ranskansotilaallisesta läsnäolosta Malissa, jota täydennetään Task Force Takuban osilla. Siihen kuuluu 800 sotilasta Belgiasta, Tšekin tasavallasta, Tanskasta, Virosta, Ranskasta, Italiasta, Unkarista, Alankomaista, Portugalista ja Ruotsista.
Puolet tästätehtäväjoukostaon ranskalaisia sotilaita. Gaossa on ollut heinäkuun 2018 puolivälistä lähtien myös kolme brittiläistä CH-47 Chinook -nimistä raskasta kuljetushelikopteria.
Afganistanin operaatio Apagan
Puolustusministeriön tiedottaja Hervé Grandjean antoi tiistaina 31. elokuuta pidetyssä tiedotustilaisuudessa ”kuuman” arvion Apagan-operaatiosta. Hän korosti, ettäRanskan kunnia oli säilynyt tämän ennennäkemättömän suuren määrän kansalaisia evakuoimalla. Eversti Lanni esitteli operaatiota aluksi
strategisesta näkökulmasta.
Alusta alkaen, hän sanoi, päätettiin tehdä Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE) operaatioiden painopisteeksi.
Hän korostiasejoukkojen reagointikykyä ja muistutti, että 15. ja 16. elokuuta välisenä yönä C-130 ja A400M nousivat ilmaan Al Dhafran lentotukikohtaan 104 (Arabiemiirikunnat) ja sitten Kabuliin. Ensimmäisellä kierroksella evakuoitiin 40 ihmistä Arabiemiraatteihin.
Täysin integroituneena Yhdysvaltain läsnäoloon paikan päällä ja osana sen turvakuplaa,ranskalaiset joukot sijaitsivat Kabulin lentokentän pohjoisportilla. He ottivat vastuulleen Euroopan ja ulkoasiainministeriön (MEAE) määrittelemät evakuoitavat henkilöt. MEAE:n ja sisäministeriön (MININT) yksiköt huolehtivat näistä ihmisistä Pariisissa.
Virkamiesten otteet operaatiosta
Kokonaisuudessaan 17. ja 27. elokuuta välisenä aikana evakuoitiin tällä tavoin 2800 ihmistä 26:n Kabulin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välillä tehdyn kierron aikana.
Operaatio Apagan:sta voitiin ottaa opiksi, ja eversti päätti puheenvuoronsa korostamalla sitä:
- erinomaisen ministeriöiden välisen koordinoinnin merkitys;
- Ranskan asevoimien korkea reagointikyky;
- resurssiemme lujuus, joka oli koetuksella 13 päivän ajan;
- erittäin hyvä yhteistyö liittolaistemme, erityisesti amerikkalaisten kanssa;
- Ranskan käytettävissä olevien ennalta sijoitettujen joukkojen selkeä lisäarvo.
Taka-amiraali Fayard käytti tämän jälkeen puheenvuoron hahmotellakseen Apagan-operaation operatiivisia pääpiirteitä. Kontra-amiraali muistutti aluksi äärimmäisen tiukoista määräajoista ja ei-sallivasta ympäristöstä, jotka muodostivat puitteet, joissa Apagan toteutettiin. Tilanteen kiireellisyys, terveydelliset rajoitteet, humanitaarinen hätä ja turvallisuustilanne olivat kaikki tekijöitä, joiden kanssa asevoimat joutuivat kamppailemaan 13 päivää kestäneen operaation aikana.
Ensimmäinen vaikeus oli BA 104:n ja Kabulin välinen etäisyys. Operaatio toteutettiin tiiviissä yhteistyössä amerikkalaisten joukkojen kanssa, jotka valvoivat KAIA-lentokenttää, mutta myös MEAE:n tai MININTin ranskalaisten yksiköiden kanssa.
Konttori-amiraali päätti esityksen käsittelemällä niitä myönteisiä seikkoja, joita hän muisti operaatiosta:
- Täydellinen käytettävyys mukana olleiden lentokoneiden osalta;
- Esijoitettujen joukkojen kiinnostus 5ᵉ kuriirirykmentin ensimmäiseen sijoittamiseen ;
- Tukiyksiköiden pätevyys ja suuri sopeutumiskyky;
- Service de l’énergie opérationnelle (SEO) ;
- Service du commissariat des armées (SCA) ;
- Direction interarmées ;
- Réseaux d’infrastructure et des systèmes d’information de la Défense (DIRISI);
- Service de santé des armées (SSA).
Operaatio Sangaris Keski-Afrikassa
Yhdysvaltojenrauhansotilaat ovat kuvassa presidentin- ja parlamenttivaalien ääntenlaskentakeskuksen edessä Banguissa tammikuussa.
Ranskan operaatio Sangaris päättyy virallisesti maanantaina, lähes kolme vuotta sen jälkeen, kun sotilasoperaatio käynnistettiin joulukuussa 2013 tukahduttamaan etnisten ryhmien välisiä levottomuuksia Keski-Afrikan tasavallassa.
Operaatio toimi aluksi Afrikan unionin rauhanturvaoperaation rinnalla. Myöhemmin se muutettiin YK:n joukoiksi. Se auttoi palauttamaan vakauden pääkaupunkiin Banguihin, mutta ei onnistunut lopettamaan väkivaltaisuuksia muualla. Suurimmillaan operaatioon osallistui yli 2 500 sotilasta eriranskalaisista yksiköistä.
Kesäkuussa Ranska ilmoitti vähentäneensä joukkonsa Keski-Afrikassa 350 sotilaaseen. Nämä toimivat taktisena reservinä YK:nrauhanturvaaville joukoille, mikä ilmoitti sen sotilasoperaation päättymisestä maassa.
Miten operaatio toimii
Tässä on katsaus siihen, miksi operaatio Sangaris käynnistettiin ja mitä sillä on saavutettu. Banguissa puhkesi 5. joulukuuta 2013 laajoja yhteenottoja, joiden seurauksena kaduilla makasi satoja ruumiita. Kristityt miliisit, jotka tunnetaan nimellä anti-balaka tai anti-machete, hyökkäsivät useille alueille muslimeja vastaan ja saivat aikaankostohyökkäyksiä pääosin muslimien hallitsemalta Seleka-kapinallisliitolta.
Seleka-taistelijat olivat jo aiemmin ottaneet kohteekseen pääasiassa kristittyjä edustavan väestön, mikä oli keskeinen syyanti-balaka-jäsenten ilmaantumiseen. Molempien osapuolten hyökkäykset, jotka kohdistuvat pääasiassa siviileihin, ovat syöksseet Keski-Afrikan humanitaariseen, poliittiseen ja turvallisuuskriisiin.
Tunteja väkivaltaisuuksien alkamisen jälkeen ranskalaiset joukot alkoivat levittäytyä eri puolille maata osana YK:n valtuuttamaa pyrkimystä tukahduttaa kuolettava lahkolaisväkivalta-aalto. Operaatio on nimetty Sangaris-operaatioksi alueella tavallisen pienen punaisen perhosen mukaan.
Ranskan toimenpiteet Keski-Afrikassa
Ranska on jo useaan otteeseen puuttunut sotilaallisesti tilanteeseen sen jälkeen, kun Keski-Afrikan tasavalta, entinen Ranskan siirtomaa, itsenäistyi vuonna 1960.
Tällöin Ranskan presidentti François Hollande sanoi, ettäjoukot pysyisivät maassa niin kauan kuin on tarpeen, mutta teki selväksi, että operaatiota ei ole suunniteltu kestämään. Pariisi, joka oli lähettänyt joukkoja Maliin jo saman vuoden tammikuussa. Se näki Keski-Afrikan tilanteen tuhoutuvan sen jälkeen, kun Michel Djotodian johtamat Seleka-kapinalliset syrjäyttivät maaliskuussa François Bozizen.
Aluksi noin 1 200 ranskalaisen merijalkaväen sotilaan, laskuvarjojääkäreiden ja pioneeriyksiköiden muodostamat joukot käynnistettiin virallisesti tukemaan AU:n MISCA-joukkoja, mutta pian ne joutuivat etulinjaan. Niiden tehtävänä oli riisua aseista kaikki miliisit ja muut aseelliset ryhmät, jotka terrorisoivat väestöä; ja ensimmäisenä tavoitteena oli turvata Bangui ja sen 4,5 miljoonaa asukasta.
Helmikuun ja syyskuun 2014 välisenä aikanakonfliktijoukot suojasivat myös tieyhteyttä, joka yhdisti Banguin naapurimaahan Kameruniin. Syyskuussa sotilaat siirtyivät joukkojen tilalle.
Sangarien vahvistus
14. helmikuuta 2016 Faustin-Archange Touadera valitaan presidentiksi, päättäen kaoottisen poliittisen siirtymävaiheen, ja kolme kuukautta myöhemmin Hollande pitää Banguissa puheen, jossa hän julistaa, että vakaus on palautettu.
Muualla maassa aseistetut jäsenet jatkoivat väestön piinaamista. Entiset Yksiköt Selekasta ovat edelleen aktiivisia. Puolisotilaallisten joukkojen täydellinen riisuminen aseista vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Huhtikuusta 2014 lähtien joukkoihin on kuitenkin kohdistunut yhä enemmän paineita sen jälkeen, kun Keski-Afrikan tasavaltaan sijoitettujen ranskalaisten sotilaiden tekemistä lasten raiskauksista on esitetty syytöksiä.
Ranskalaiset syyttäjät aloittivat tutkinnan, mutta syytökset tulivat julkisuuteen vasta huhtikuussa 2015. Sen jälkeen on tullut esiin muitakin raportteja siitä, että ryhmien väitetään osallistuneen seksuaalisiin hyökkäyksiin ja antaneen lapsille ruokaa ja joskus pieniä rahasummia vastineeksi seksipalveluista.
Tähän mennessävahvuus Sangaris on jo kolmen tutkinnan kohteena, jotka koskevat erillisiä väitteitä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä Keski-Afrikan maassa.
Kesäkuussa Pariisin syyttäjänvirasto aloitti myös esitutkinnan väitteistä, joiden mukaan ranskalaissotilaat hakkasivat tai jäivät sivuun, kun muut hakkasivat kahta ihmistä Keski-Afrikassa.
