Jos sinulla on ystäviä tai sukulaisia, jotka ovat tai ovat olleet asevoimissa, tai jos olet itse ollut asevoimissa, tämä kysymys saattaa tuntua oudolta. Silti se aiheuttaa paljon hämmennystä. Tehdään yksi asia selväksi: onko armeija osa virkamieskuntaa? Armeija on siviilipalveluksen haara. Se on hallituksen toimeenpaneva osasto, jolla on pysyvä byrokratia ja joka vastaa presidentin käynnistämien politiikkojen ja ohjelmien toteuttamisesta. Armeijaa pidetään myös omana haaranaan.
Hyödynnä kampanjatarjouksemme sotilasvaatteista ja -tarvikkeista (armeijan balaclava, a laukku ihanalle matkalle, laskuvarjohyppylaukku duffel-verkkokangas….
).
Ne ovat
saatavilla verkkokaupastamme.
Sotilaan status
Mikä on sinun statuksesi ?
Sotilaat ovat valtion asiamiehiä, mutta he eivät ole talousarvion haltijoita. Heillä on 13. heinäkuuta 1972 annetulla lailla vahvistettu erityisasema, joka antaa heille erityisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Itse asiassa Ranskan perustuslain 34 artiklassa sotilaat on sisällytetty valtion virkamiehiin,perustavat takeet myönnetään siviili- ja sotilasvirkamiehille.
He ovat virkamiehiä, joilla on erityinen asema, puhumme pikemminkin itsenäisestä asemasta.
Vaikka armeijan yleisen ohjesäännön 3 artiklassa todetaan, että ”heillä on kaikki kansalaisille tunnustetut oikeudet ja vapaudet”, siinä rajoitetaan välittömästi näiden oikeuksien ja vapauksien soveltamisalaa täsmentämällä, että ”joidenkin näiden oikeuksien ja vapauksien käyttäminen on kielletty tai rajoitettu”.
Näin tehdessään se tekee selväksi, että he ovat kansalaisia ja erityisiä virkamiehiä ” artiklassa ” Les droits sociaux des militaires”, Pouvoirs, 2008/2 (nro 125), s. 109-120. Yleisessä ohjesäännössä määritellään joukko sääntöjä, joihin sisältyy oikeuksia ja velvollisuuksia, joita sovelletaan laajaan ryhmään julkisyhteisöjen toimijoita, virkamiehiä tai sotilaita. Yleisiä ohjesääntöjä on kaksi; virkamiehiä koskeva ohjesääntö ja sotilaita koskeva ohjesääntö.
- Oikeudet ja velvollisuudet
- Sotilasasema
- Ranskan sotilashenkilöstön yleinen asema
- Historia
- Sotilaallinen asema
- Soveltamisala
- Vapauksien käyttämisen puitteet
- Mielipiteen- ja uskonnonvapaus
- Poliittinen vapaus
- Lakko-oikeus ja yhdistymisvapaus
- Yhteensopivuus kansainvälisen oikeuden kanssa
- Yhdistymisvapauden suojaaminen.
- Sotilaille myönnetyt suojat ja takuut
Moraaliset takuut : Vastineeksi sotilasaseman velvollisuuksista ja alistumisesta he nauttivat kansakunnan kunnioitusta (L.4111-1 artikla). Materiaalitakuut. Sotilashenkilöstö saa kuukausipalkkaa, vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä, sairaanhoitopalvelua (sotilasterveyspalvelu) ja sosiaalipalvelua. Oikeussuoja Sotilashenkilöstö nauttii kaikille virkamiehille myönnettävää oikeussuojaa (valtion taloudellinen korvaus palveluksen puuttuessa, rikoslain 121-3 pykälän mukainen rikosoikeudellinen syytteeseenpano vakavien väärinkäytösten vuoksi jne.) Maaliskuun 24. päivänä 2005 annetun lain 17 pykälässä (puolustuslaki, L4123-12 §) säädetään kahdesta perustelusta, jotka mahdollistavat armeijan vapauttamisen rikosoikeudellisesta vastuusta aseellisen voiman tai pakkokeinojen käytön yhteydessä, kun tietyt edellytykset täyttyvät.
- Ura-
jasopimussotilashenkilöstö
- Yhteisöt ja erityisasema
- Rekrytointi ja koulutus
- Luokitus tai arviointi
- Ylennys
- Korvaus
- Toimi
- Muut asemat
Sotilashenkilöstö jaetaan pääasiassa ura- ja sopimussotilashenkilöstöön. Kun ensiksi mainitut ovat saaneet työsopimuksen, he pysyvät työsuhteessa ilman alkuperäistä määräaikaa ja nauttivat työsuhdeturvasta. He voivat menettää ammattisotilaan asemansa vain erityistilanteissa, joissa heidän sotilaallinen asemansa päättyy. Palveluksessa on kuitenkin ikäraja luokkaa kohti (esimerkiksi 47 vuotta kersantille tai ylikersantille ja 52 vuotta aliupseerille). Palveluksessa
pysyminen on siis rajattu palvelusasteen mukaan, ja palveluksessa pysyminen edellyttää ylenemistä seuraavaan palvelusasteeseen ennen tätä ikärajaa.Sotilassopimussuhteiset työntekijät tekevät sopimuksen puolustusministeriön kanssa enintään kymmeneksi vuodeksi.
Sotilassopimussuhteiset työntekijät tekevät sopimuksen puolustusministeriön kanssa enintään kymmeneksi vuodeksi.
Periaatteessa heidät otetaan palvelukseen sotilaskouluihin johtavien kilpailukokeiden kautta. Heidät voidaan valita myös muiden sotilas- tai siviilihenkilöiden joukosta kilpailumenettelyllä tai valintamenettelyllä erityisten menettelyjen mukaisesti. Merivoimien aliupseerit ja upseerit aloittavat yleensä sopimussuhteessa, mutta joskus heistä voi tulla aliupseereita ensimmäisen sopimuksensa päätyttyä. Aliupseerit palvelevat vain sopimuksen perusteella. L. 4132-5 pykälässä määritellään sopimussotilashenkilöstön luokat: sopimussotilashenkilöstö, sotilashenkilöstö (aliupseerit ja upseerit), sotilashenkilöstö, asevoimien vapaaehtoiset ja asevoimien vapaaehtoiset harjoittelijat.org/wiki/Service_militaire_adapt%C3%A9″ title=”Sopeutettu asepalvelus” style=”color: #000000;”>sopeutettu asepalvelus (SMA) ulkomailla palvelevaa sotilashenkilöstöä, erityisesti muukalaislegioonassa.Sotilasammattihenkilöstö kuuluu sotilasjoukkoihin sen mukaan, missä armeijassa tai yksikössä he palvelevat, mikä on heidän palvelustasonsa (upseeri, aliupseeri tai merivoimien upseeri) ja tarvittaessa heidän erikoisalansa. Sotilashenkilöstön yleisen aseman lisäksi kullakin joukolla on erityisasema, joka vahvistetaan valtioneuvoston asetuksella. Sopimushenkilöstöön sovelletaan erityisasemaa sen mukaan, minkä tyyppisen sopimuksen he ovat allekirjoittaneet, ja sen joukko-osaston lakisääteisiä määräyksiä, johon heidät on tehtäviensä perusteella sijoitettu, sikäli kuin nämä määräykset ovat yhteensopivia heidän asemansa kanssa sopimussotilashenkilöstönä. Aliupseerien, mukaan lukien vapaaehtoiset ja värvätyt, osalta, kun he eivät ole mukana siinä joukossa, johon heidät on liitetty, ja se määräytyy sopimuksen luonteen mukaan.
Sotilasura
Sotilasuran erityispiirteet./h3>
Yleissääntönä on, että sotilashenkilö luokitellaan esimiehensä toimesta, olipa kyseessä sotilas- tai siviilihenkilö. Tämä luokitus on yleensä vuosittainen, ja se on annettava tiedoksi sotilaalle.
Sotilaiden ylennyksiin kuuluvat asteittainen ylennys ja ylennys palkkaluokassa. Ylennys palkkatasolla tapahtuu palvelusaikojen perusteella, lukuun ottamatta tiettyjä poikkeuksellisia palkkatasoja, jotka myönnetään valinnan perusteella. Sen mukaan, mikä on sen joukko-osaston asema, johon he kuuluvat tai johon heidät on liitetty, yleneminen perustuu palvelusaikaan tai valintaan. Siinä voidaan määrätä, että tähän palkkaluokkaan pääsee valinnan perusteella tai, jos sotilashenkilöstöä ei valita valinnan perusteella, palvelusaikansa perusteella.
Sotilashenkilöstö saa kuukausikorvauksen. Määrä määräytyy palkkaluokkaan ja palkkatasoon liittyvän indeksin mukaan. Palkkaa
täydennetään sotilaspalveluksesta aiheutuvien vaikeuksien korvaamiseksi maksettavalla korvauksella, perheavustuksella niille, joilla on vähintään yksi huollettava lapsi, sekä mahdollisesti tehtäväänsä liittyvillä erityiskorvauksilla.Toimi on sotilaan asema, joka on hänen arvoasteensa mukaisessa tehtävässä. Tämä asema on edelleen sama kuin sotilailla, jotka saavat sairauslomaa sairauden tai tapaturman vuoksi äitiyslomaa, isyyslomaa ja lastenhoito- tai adoptiovapaata perheen yhteisvastuuvapaata; uudelleenkoulutuslomaa; vanhempainlomaa; lomaa yrityksen perustamista tai haltuunottoa varten; joka on määrätty määräajaksi yksikön edun vuoksi valtionhallintoon, muuhun kuin puolustusministerin alaisuuteen kuuluvaan julkishallinnolliseen laitokseen, julkiseen teolliseen ja kaupalliseen laitokseen, paikalliseen viranomaiseen, kansainväliseen järjestöön, yhdistykseen, keskinäiseen vakuutusyhtiöön tai puolustuksen edun vuoksi yhtiöön. Aktiivipalveluksessa oleva sotilashenkilöstö säilyttää palkkansa, lukuun ottamatta perhevapaalla tai vanhempainvapaalla olevia sotilaita.
Vanhempainlomaa lukuun ottamatta kunkin aktiivipalvelusaseman kesto rinnastetaan varsinaiseen palvelusaikaan.Kaikki sotilashenkilöstö sijoitetaan milloin tahansa uransa aikana johonkin neljästä lakisääteisestä asemasta. Muut mahdolliset asemat ovat : määräaikainen palvelukseen siirto, jonka perusteella virkamies palvelee melko pitkän ajan toisessa Ranskan tai kansainvälisen virkamieskunnan yksikössä, ura-alueella tai virassa samalla kun hän jatkaa etenemistä alkuperäisessä yksikössään; muissa tapauksissa määräaikainen palvelukseen siirto voidaan määrätä myös viran puolesta;hors cadre -virka, jossa sotilas jatkaa työskentelyä toisessa julkisessa palveluksessa tai yrityksessä, jolla on yleishyödyllisiä tehtäviä, mutta ei enää saa oikeutta ylennykseen toimimattomuus, johon kuuluvat tietyt tilanteet, kuten pitkäaikainen sairausloma, vanhempainloma, saatavuushäiriö, työstä poistuminen tai täydentävä uudelleenkoulutusloma.
Armeija ei ei kuulu siviilipalvelukseen. Virkamieskunta on tuore keksintö, ja armeija on olemassa suojellakseen meitä ulkoisilta uhkilta. Virkamiehet ovat uusi keksintö, ja heitä tarvitaan, jotta asiat saadaan toimimaan sisäisessä hallinnossa. Armeija on suojelijamme, ei valtion työntekijöiden joukko. Lisää sisältöä armeijasta, vaatteista ja sotilaallisista tarvikkeista löydät osoitteesta Military-Surplus.
Yleiset säädökset, joissa vahvistetaan perussäännöt, erityisesti oikeudet ja velvollisuudet, kuuluvat lakiin: Vuoden 1958 perustuslaki (V osasto 34 artikla) : ” Laissa säädetään myös valtion siviili- ja sotilasvirkamiehille myönnettäviä perustakeita koskevista säännöistä ”. Sotilasaseman erityispiirteet selittävät erot, joita voi esiintyä näiden kahden perussäännön välillä, ja sotilaskohtaisen yleisen aseman säilyttämisen.
Tarjoaa korvauksen asevoimissa elämisen rajoitteista ja vaatimuksista. Se tarjoaa sotilasaseman jättäneille keinoja palata ammatilliseen toimintaan siviilielämässä ja varmistaa, että armeijasta eläkkeelle jääneet säilyttävät yhteyden toimielimeen. Tämä asema koskee kaikkia puolustusvoimien ja -palvelusten jäseniä: ammattisotilaita, sopimussotilaita, reserviläisiä, jotka suorittavat palvelussitoumuksen mukaista toimintaa operatiivisessa reservissä tai reservissä, sekä komennuksella olevia upseereita, jotka suorittavat sotilaina tiettyjä puolustusvoimien edellyttämiä erityistehtäviä. Sotilasasema käsittää kaikki sotilasasemaan liittyvät velvoitteet ja rajoitukset sekä takuut ja korvaukset, jotka valtio antaa sotilashenkilöstölle. Siihen sisältyvät lakisääteiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat, jotka voivat vaikuttaa ammatin ja urapolkujen houkuttelevuuteen, sotilashenkilöstön ja heidän huollettaviensa moraaliin ja elinolosuhteisiin, sotilashenkilöstön ammatilliseen asemaan ja toimintaympäristöön, sairaiden, haavoittuneiden ja perheiden tukemiseen sekä puolustusvoimien palveluksesta poistumisen ja sotilasammatin jälkeisen työllistymisen edellytyksiin.
Tämä on
joukko oikeudellisia sääntöjä, joita Ranskan sotilashenkilöstöön sovelletaan.
Tätä asemaa kutsutaan ”yleiseksi”, koska se koskee kaikkien armeijoiden, osastojen ja yksiköiden sotilashenkilöstöä.
Sotilashenkilöstön yleinen asema on perustuslain 34 pykälän mukainen lainsäädännöllinen asia, jossa määritellään ”valtion siviili- ja sotilasvirkamiehille tunnustetut perustakeet”, mikä tarkoittaa, että virkamiehiä on kahta tyyppiä: siviilivirkamiehiä ja sotilasvirkamiehiä. Kansakunta myöntää sen yksipuolisesti asevoimien jäsenille.
Lain säännöksiä täydennetään täytäntöönpanoasetuksilla.
Siten voidaan määritellä sotilasasema, sotilashenkilöstöön sovellettavat erityiset vapaudet, sotilashenkilöstön oikeudet ja velvollisuudet, heidän takuunsa, hierarkkinen organisaatio, seuraamusjärjestelmä, palvelukseen ottamista koskevat säännöt, ylennyksen edellytykset ja sotilasaseman päättyminen.
Vuoteen 1972 asti armeijalla ei ollut yleistä asemaa. Maalla ja merellä työskentelevien upseerien asemasta 19. toukokuuta 1834 annetussa laissa vahvistettiin kuitenkin juuri heitä koskevia säännöksiä, joita pidetään perustavanlaatuisina virkamiesoikeudessa, myös sotilasoikeudessa, kuten arvojen ja palvelussuhteen erottaminen toisistaan sekä lakisääteisten virkojen määrittely. Virkamiesten osalta ohjesääntöä kehitetään asteittain useissa säädöksissä, tietyissä laeissa ja oikeuskäytännössä olevien säännösten avulla. Erityisesti virkamiehiä erityisesti koskeneen ”tokens”-tapauksen jälkeen 22. huhtikuuta 1905 annetun lain 65 pykälä, joka koskee asiakirjojen toimittamista tiettyjen epäsuotuisten päätösten yhteydessä, vaikutti osaltaan perussäännön rakentamiseen. Vuoden 1834 lain mallin pohjalta 30. maaliskuuta 1928 annetulla lailla myönnettiin uran alaupseerien asema. Lisäksi oli olemassa tiettyä toimialaa tai yksikköä koskevia erityislakeja.
Sotilashenkilöstön ensimmäinen yleinen ohjesääntö, josta ilmoitettiin 7. tammikuuta 1959 annetulla puolustusta koskevalla asetuksella, vahvistettiin 13. heinäkuuta 1972 annetulla lailla nro 72-662. Tämä teksti korvattiin 24. maaliskuuta 2005 annetulla lailla 2005-270, jolla uudistettiin tämä yleissääntö.
Sotilashenkilöstön yleinen asema on nyt kodifioitu puolustuslain neljännen osan kirjassa Ier .
L.
4111-1 artikla. puolustussäännöstö vahvistaa sotilaallisen tilan erityisyyttä luettelemalla juhlallisesti tästä tilasta johtuvat vaatimukset : uhrautuvaisuus henki joka voi ulottua ylimpään uhraukseen kurinalaisuus käytettävyys lojaalisuus puolueettomuus.
Sotilaallinen asema koskee : ammattisotilaille sopimussotilaille reserviläisille heidän sotilaallisen toimintansa aikana upseereille jotka on määrätty suorittamaan tiettyjä tehtäviä armeijassa. Vuoden 1972 ohjesäännössä tämä säännös sovellettiin myös asevelvollisiin. Tätä säännöstä ei sisällytetty vuoden 2005 lakiin.
Sotilashenkilöstön oikeudet ja velvollisuudet
Oikeudet ja velvollisuudet :
Periaate on vahvistettu puolustuslain L4121-1 pykälässä : ” ” Sotilashenkilöstöllä on kaikki kansalaisille kuuluvat oikeudet ja vapaudet. Joidenkin näiden oikeuksien ja vapauksien käyttäminen on kuitenkin kielletty tai sitä on rajoitettu tässä kirjassa esitetyin edellytyksin.”
Yleisemmät artikkelit löytyvät kohdista Mielipiteenvapaus ja Uskonnonvapaus. Puolustuslain L4121-2 pykälässä taataan Ranskan sotilashenkilöstön mielipiteen- ja uskonnonvapaus. Näihin vapauksiin liittyy kuitenkin reservin palvelukseen liittyviä rajoituksia: ”Mielipiteet tai vakaumukset, erityisesti filosofiset, uskonnolliset tai poliittiset, ovat vapaita.”Mielipiteitä tai vakaumuksia saa kuitenkin ilmaista vain virka-ajan ulkopuolella ja sotilasaseman edellyttämällä varauksella. Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin ilmaisukeinoihin. Se ei estä vapaata uskonnonharjoittamista sotilastiloissa ja laivaston aluksilla. ”
.nbsp;Yleisempi artikkeli, katso Poliittinen vapaus. Sotilashenkilöstölle myönnettiin äänioikeus 17. elokuuta 1945, mutta puolustuslain L4121-3 pykälässä säädetään, että ” aktiivisessa palveluksessa olevat sotilashenkilöt eivät saa liittyä poliittisiin ryhmiin tai yhdistyksiin ”. Kuitenkin ” sotilashenkilöstö voi olla ehdokkaana mihin tahansa vaaleilla valittavaan julkiseen virkaan tässä tapauksessa poliittisen puolueen jäsenyyskielto (…) keskeytetään vaalikampanjan ajaksi”. Jos heidät
valitaan ja he hyväksyvät toimeksiantonsa
, keskeyttämistä jatketaan toimeksiannon keston ajaksi.”
Valitut ja toimeksiantonsa hyväksyvät sotilaat siirretään komennukselle. Käytännössä vaaleilla valitun sotilashenkilöstön automaattinen lähettäminen merkitsee heidän tulojensa menetystä: siksi sotilashenkilöstö on haluton asettumaan ehdolle kunnallisvaaleissa. Poliittiseen puolueeseen, ryhmään tai yhdistykseen liittymisen kielto ei myöskään anna sotilashenkilöstölle mahdollisuutta asettua ehdolle kansallisiin tai suuriin vaaleihin, jotka ovat ainoat, jotka todennäköisesti takaavat heille riittävät tulot vaalien yhteydessä, ja näin ollen he eivät voi vastata komennuksen aiheuttamasta tulonmenetyksestä.
Yleisempiä artikkeleita löydät kohdista Lakko-oikeus Ranskassa ja Yhdistymisvapaus.
Puolustuslain L4121-4 pykälässä säädetään, että ” lakko-oikeuden käyttäminen on ristiriidassa sotilasaseman kanssa ”.
Lisäksi” ” ammattiyhdistysluonteisten sotilasammatillisten ryhmittymien olemassaolo sekä palveluksessa olevan sotilashenkilöstön jäsenyys ammatillisissa ryhmittymissä ovat ristiriidassa sotilaskurin sääntöjen kanssa ”.
Tämän säännöksen
ankaruutta tasapainotetaan perustamalla sotilaallisen aseman arviointia käsittelevä korkea komitea, joka koostuu riippumattomista henkilöistä, joiden tehtävänä on varmistaa sotilaiden ja muun yhteiskunnan välinen oikeudenmukainen kohtelu, ja vahvistamalla kuulemisrakenteita. Nämä rakenteet ovat Conseil supérieur de la fonction militaire ja seitsemän sotilaallista erityisneuvostoa.
On 2 October 2014 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi yksimielisesti, että ammattiyhdistysten kielto Ranskan armeijassa rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklaa. Tuomioistuin päätteli, että ” vaikka sotilashenkilöstön yhdistymisvapauden käyttämiseen voidaankin soveltaa oikeutettuja rajoituksia, ehdoton kielto perustaa ammattiyhdistys tai liittyä ammattiyhdistykseen loukkaa tämän vapauden ydintä, mikä on yleissopimuksessa kielletty rikkomus”.
fr/application-des-lois/pjl14-494.html” title=”Sotilaallisen ohjelmasuunnittelun päivittämisestä vuosiksi 2015-2019 ja puolustusta koskevista eri säännöksistä annetun lain täytäntöönpanon valvonta” style=”color: #000000;”>laki no 2015-917, annettu 28. heinäkuuta 2015 sotilaallisen ohjelmasuunnittelun ajantasaistamisesta vuosiksi 2015-2019 ja erilaisten puolustusta koskevien säännösten antamisesta sekä sotilashenkilöstön mahdollisuudesta perustaa sotilaallisia ammattiyhdistyksiä. Nämä yhdistykset eivät kuitenkaan ole työlainsäädännössä tarkoitettuja ammattiyhdistyksiä, vaan vuoden 1901 laissa tarkoitettuja yhdistyksiä tai Elsass-Mosellen paikallisessa laissa tarkoitettuja yhdistyksiä.
.
Yleisemmän artikkelin löydät osoitteesta Kansainvälinen julkisoikeus. Ranska on ratifioinut kansainvälisiä yleissopimuksia ja sopimuksia joilla taataan tiettyjen esille tuotujen oikeuksien ja vapauksien perusluonne. Erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 22 artiklassa, jossa yhdistymisvapaus ja ammattiyhdistysvapaus tunnustetaan luovuttamattomiksi oikeuksiksi, määrätään kuitenkin, että ”tämä artikla ei estä asevoimien jäseniä käyttämästä tätä oikeutta oikeudellisesti rajoitetusti”. Vastaavasti taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 8 artiklassa määrätään, että asevoimien jäsenten lakko- ja yhdistymisvapauden käyttämiseen voidaan soveltaa ”laillisia rajoituksia”. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 1948 yleissopimuksessa järjestäytymisvapaudesta ja järjestäytymisoikeuden suojelusta (nro 87) todetaan myös, että ”se, missä määrin tässä yleissopimuksessa määrättyjä takuita sovelletaan asevoimiin ja poliisiin, määräytyy kansallisten lakien tai asetusten mukaan”. Tarkemmin sanottuna ILO:n mukaan” ” tämä määräys mahdollistaa tämän työntekijäryhmän jättämisen kokonaan yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle tai tiettyjen rajoitettujen järjestäytymisvapautta koskevien oikeuksien tunnustamisen ”.
Euroopan tekstit ovat samanlaisia. Näin ollen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 11 artiklassa (jossa taataan yhdistymisvapaus ja erityisesti yhdistymisvapaus) ” ei kielletä laillisia rajoituksia, jotka koskevat näiden oikeuksien käyttämistä asevoimien jäsenten osalta ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan (tarkistettu) 5 artiklassa todetaan, että järjestäytymisoikeuden soveltaminen asevoimien jäseniin kuuluu kansallisen lainsäätäjän toimivaltaan”. Näiden sopimusten tulkinnat eroavat kuitenkin toisistaan. Euroopan neuvoston ministerikomitea totesikin vuonna 2010, että ”asevoimien jäsenillä olisi oltava oikeus järjestäytyä ja neuvotella kollektiivisesti. Asevoimien jäseniin ei saisi kohdistaa kurinpitotoimenpiteitä pelkästään sen vuoksi, että he osallistuvat lain mukaisesti perustettujen sotilasjärjestöjen tai ammattiyhdistysten toimintaan.
Asejoukkojen jäsenillä olisi
oltava oikeus liittyä poliittisiin puolueisiin, jollei tiettyjä rajoituksia voida perustelluista syistä perustella. Tällainen poliittinen toiminta voidaan kieltää laillisin perustein erityisesti silloin, kun sotilashenkilöstö on aktiivipalveluksessa.
”Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomiossaan Turkin yhdistynyt kommunistinen puolue ym. v. Turkki 30 tammikuun 1998 katsoi, että poliittiset puolueet ovat demokratian moitteettoman toiminnan kannalta olennainen yhdistysmuoto ja että ne kuuluvat myös yleissopimuksen 11 artiklan soveltamisalaan.
